”Ikkunassa” sai alkunsa valon tarkkailusta. Asetin kamerani jalustan parvekkeelle ikkunani toiselle puolelle ja asetuin itse kuvaan sisäpuolelle. Kuvattuani jätin jalustan parvekkeelle ja päivien kuluessa, kun kiinnostava valaistus herätti huomioni, asetuin uudestaan kuvaan.

Kuva kuvalta kävi selvemmäksi, että tässä on jotain mihin minun olisi pakko tarttua. Kuvista välittyi tunne ulkopuolisuudesta, yksinäisyydestä sekä hyväksymisen tarpeesta.

Loputtomat yksinäiset kesäillat olin viettänyt samaisella parvekkeella viinilasin kanssa katsellen ikkunalasien läpi kesäillassa vaeltavia ihmisiä tuntien ulkopuolisuutta maailmasta. Loputtomat pimeät talvi-illat olin istunut ikkunan alla olevassa sohvassa ja tuijottanut pimeyteen, tuntien haikeaa kaipuuta johonkin, josta en aivan saanut otetta.

Suomessa 29,7 % 16 vuotta täyttäneistä henkilöistä koki itsensä koko ajan tai suurimman osan ajasta yksinäiseksi vuonna 2022. Ulkopuolisuuden tunnetta koki 15 % vähintään 16 vuotta täyttäneistä. Ulkopuolisuuden tunne on yleisempi iäkkäässä väestössä. Ulkopuolisuuden tunnetta mitattiin kysymällä, missä määrin henkilö oli samaa mieltä seuraavan väitteen kanssa: “Tunnen itseni ulkopuoliseksi.” Vastaajaa pyydettiin ottamaan huomioon kokemukset kuulumisesta yhteiskuntaan, sosiaaliset suhteet, työelämän ja pääsyn palveluiden piiriin. (Tilastokeskuksen tiedote 31.3.2023)

Myös WHO:n maailmanlaajuiset arviot viittaavat siihen, että joka neljäs ikääntyvä aikuinen kokee sosiaalista eristäytymistä ja 5–15 prosenttia nuorista kokee yksinäisyyttä. Voimme siis todeta, että yksinäisyys on universaali tunne ja aito ongelma. Ikkunassa kuvasarja kurottaa kohti muita yksinäisiä.

Sinä et ole yksinäinen yksin