Fragments of self - Milja Veini

FI: Fragments of Self on sirpaleita ihmisestä aikana, jona pitäisi jakautua moneksi. Ne ovat palasia persoonastani, mutta samalla myös heijastuksia ympäröivästä maailmasta, yhteiskunnasta, joka odottaa meiltä sopeutumista kameleontin lailla.

Elämme ajassa jossa joka tilanteessa olisi oltava vähän toisenlainen, hieman hiotumpi versio itsestään. Iloisempi, hillitympi, tehokkaampi tai kiinnostavampi. Olemme oppineet pukeutumaan naamioihin lähes huomaamatta, ja jossain matkan varrella persoonallisuus, on hajonnut sirpaleiksi. Sirpaleet eivät kuitenkaan katoa. Ne elävät sisälläni ja määrittävät sen, millainen olen juuri tässä hetkessä.

Minuuteni herruudesta taistelevat intohimoinen haaveilija, joka janoaa kauneutta ja mahdollisuuksia, ahdistunut vaiheilija, joka haparoi epävarmuuden keskellä kykenemättä päätöksiin, draamantajuinen taiteilija, joka katsoo maailmaa kameran linssin läpi, hillitty puoli minussa, joka osaa ennen kaikkea peittää persoonallisuudestani kaiken joka olisi ”liikaa”, pelokas arkajalka, jonka varovaisuus kahlitsee sekä levoton sielu, joka ei koskaan lakkaa kaipaamasta vapautta ja uusia alkuja. Nämä roolit ovat minä. Ne ovat olemassa samanaikaisesti, mutta harvoin sopusoinnussa.

Sirpaleisuus onkin mahdollisesti aikamme todellinen identiteetti: jatkuva muodonmuutos, pysähtymätön liike, kyky olla monta asiaa yhtä aikaa.

EN: Fragments of Self is splinters of a human being in an age that demands division into many. They are shards of my own personality, yet also reflections of the world around me, of a society that asks us to adapt with the ease of a chameleon.

We move through a time where each moment seems to require a different face, a more polished version of who we are. Brighter, quieter, sharper, more appealing. We have learned to slip into masks almost without noticing it, and somewhere along the way, the wholeness of self has shattered. But the fragments do not vanish. They remain within me, shaping who I am in this very instant.

Wrestling for dominion over my being are the passionate dreamer, thirsting for beauty and possibility; the anxious wanderer, faltering in the haze of indecision; the dramatic artist, gazing at the world through the lens of a camera; the restrained side of me, practiced in hiding all that might be “too much”; the timid coward, bound by caution; and the restless soul, forever yearning for freedom and new beginnings. These are not masks I wear, they are me. They coexist, rarely in harmony, but inseparable all the same.

Perhaps fragmentation itself is the true identity of our time: a state of constant metamorphosis, unending motion, the ability to hold many selves at once.